Tauti alkaa jo sen verran helpottaa että uskaltauduin tuohon naapurin sänkipellolle tekemään Camolle jäljen. Kaarevia linjoja edelleen, olisiko ollut 150m pitkä. Useita keppejä, puolet tosin kahvitikkuja.
Camo lähti hyvin jäljestämään mutta heti alussa meni parista kepistä yli. Pysyi kuitenkin jäljen päällä nenä maassa, en ymmärrä miksi ne sitten on niin vaikeat? No kun se sitten bongasi ekan kepin (tai tässä tapauksessa kahvitikun), se oli ihan tohkeissaan, seisoi ihan hievahtamatta kun menin viereen.
Kun jälki sitten kaarteli vähän pidemmälle sängelle alkoi kylvöurat ja ajojäljet vähän viedä Camoa. Se kyllä palasi nopeasti takaisin jäljen päälle mutta näissä kohtaa niitä keppejä sitten jäi. Yhdessä kaarteessa se lähti nenä pystyssä vaan eteenpäin, silloin itse pysähdyin ja lopulta kutsuin sen takaisin kun se alkoi kieppua liinansa ympäri. Kun sain sen vapautettua ja pyysin jatkaa jäljestystä, siinä olikin heti keppi! Tästä eteenpäin taas mentiin aika tarkkaan jäljen päällä mutta silti vielä ainakin yksi, ehkä kaksi keppiä jäi. Viimeinen onneksi ilmaistiin.
No, ei kai muuta kun lisää treeniä! Oli muuten hauska huomata että kun siirsin liinan valjaista kaulapantaan, Camo lopetti maan nuuhkimisen siihen. On niillä välineillä joku merkitys, selvästikin!
]]>
